BLOGI

Kirjoitan blogissani mietteitä monenmoisista asioista. Epäilemättä musiikki on tärkeässä osassa, mutta tuskinpa huomioimatta jäävät purjelaivojen pienoismallit, pihakottaraisen pesäpuuhat tai huristelut Keltaisella Kaunottarella. Saattaapa olla tarve kirjoittaa jostakin ajankohtaisesta asiastakin. Ja tietysti lupaan olla ahkera, ettei tulisi mahdottomia taukoja....

 

 

 

Olen käynyt kuuntelemassa monta konserttia, etukäteen akustisesti yhdeksi maailman parhaimmaksi mainostetun konserttitalomme, Helsingin musiikkitalon suuressa (mutta ei sittenkään aivan niin hyvässä) salissa. Olen monesti katsonut sähköurkujen konsolia, joka tönöttää jonkinlaisen teräsverkon tai mikä lienee edessä. Teräsverkon, jonka paikalla pitäisi olla uljaiden mekaanisten konserttisaliurkujen julkisivu. Uruillehan oli musiikkitalon budjetissa määräraha ja suunnittelu oli jo hyvin pitkällä. Mutta kuinkas kävikään: rakentamisbudjetin alkaessa paukkua, siivottiin urut nopsakasti pois suunnitelmista. Ei sentään ensimmäiseksi: muistikuvani mukaan urkuja ennen vaihdettiin tuolien pintamateriaali vähän halvemmaksi. Turkulaisten suunnittelema tuoli muuten voitti vuonna 2012 ensimmäisen ”Innoaura”-palkinnon. Tuoli onkin mukava istua, mutta ainakaan meikäläisen käsivarret eivät saa mitään tukea pikkuruisista käsinojista.

 

Palatakseni suuren salin urkuihin. Konserttisaliurkujen kanssa elämme aivan toisessa maailmassa kuin sivistysvaltioissa, kuten Venäjällä. Olen kuullut, että kun Mariinski-teatteri rakennutti Pietariin uuden konserttisalin, halusi Pietarin musiikkimaailman kruunaamaton kuningas (ja kuinkas ollakaan, Putinin kaveri) Valeri Gergijev saliin urut. Ja niin tapahtui. Kun Permissä, siellä Uralin kupeessa sijaitsevassa öljykaupungissa laitettiin puolueen istuntosali uusiokäyttöön, tehtiin siitä urkusali ja tilattiin urut. Ja kun Hanty-Mansijskiin - keskelle ei mitään - rakennettiin konserttisali, rakennettiin sinne erikseen urkusali uusine urkuineen. Toisin on Suomessa. Lahdessa sentään Erkki Krohn paiskoi töitä väsymättömästi Sibelius-talon urkujen eteen ja ilman häntä urut olisivat jääneet tulematta. Helsingistä ei niin sivistynyttä ja korkea-arvoista vaikuttajaa löytynyt, eikä taida löytyä ja valtiota lienee turha huutaa apuun.  Siten oikeiden urkujen saaminen suureen saliin lienee pelkkää toiveajattelua. Ja mihinkä niitä tarvitaan, kun olen nähnyt suurimman päivälehtemme kriitikonkin kehuvan suuren salin hyviä urkuja…

 

Ajankohtaista

14.11.2017 Concert at the Mariinsky Concert Hall

Lue lisää

1.4.2016 New CD released: J.S. Bach. Organ Works Vol. 1

Lue lisää

25.4.2015 Concerts in Japan in May

Lue lisää

28.11. 2015. Jaakko Ryhänen ja Ville YLE TV 1:n Aamu-TV:ssä

Lue lisää

YL:n ensimmäiset joulukonsertit Helsingin Kallion kirkossa 7.12. klo 17.30 ja 20.00.

Lue lisää