BLOGI

Kirjoitan blogissani mietteitä monenmoisista asioista. Epäilemättä musiikki on tärkeässä osassa, mutta tuskinpa huomioimatta jäävät purjelaivojen pienoismallit, pihakottaraisen pesäpuuhat tai huristelut Keltaisella Kaunottarella. Saattaapa olla tarve kirjoittaa jostakin ajankohtaisesta asiastakin. Ja tietysti lupaan olla ahkera, ettei tulisi mahdottomia taukoja....

4.10.2013 Bachin jalanjäljissä osa 2

Bach lähti Arnstadtista ovet paukkuen ja teki epäilemättä ilomielin kesäkuussa 1707 sopimuksen Mühlhausenin kirkkoneuvoston kanssa. Sopimus lupasi hänelle saman palkan kuin aikaisemmin sekä urkurille kuuluvat luontaisedut: viljaa, polttopuita ja risukimppuja. Lokakuussa Bach meni naimisiin Maria Barbaran kanssa ja kaikki näytti hyvältä. Pian Bach sai huomata, että vaikka Mühlhausenissa asiat olivat periaatteessa hyvin, olivat hänen mahdollisuutensa luoda kunnianhimoisempaa musiikkia vähäiset – tuohon aikaan säveltäjät eivät säveltäneet taiteen vuoksi, vaan kaikki musiikki tuli välittömästi käyttöön. Blasius-kirkko, missä Bach työskenteli oli pietistinen ja kaikki ”uudempi” ja ”monimutkaisempi” musiikki oli kauhistus. (Mainittakoon kuitenkin, että Bachin tunnetuin teos Toccata ja fuuga d-molli on sävelletty todennäköisesti juuri Mühlhausenissa). Niinpä Bach jätti kirkkoneuvostolle jo heti seuraavana vuonna eroanomuksensa. 

 

 

Divi Blasii -kirkko

 

Blasius-kirkko tunnetaan nykyään nimellä Divi Blasii ja sieltä löysimme Bachin itsensä suunnittelemat urut, vaikka hän ei niitä koskaan soittanutkaan. Bach nimittäin teki suunnitelman kirkon uusiksi uruiksi, mutta niitä ei rakennettu hänen elinaikanaan. Mutta 1950-luvulla suunnitelmaa kaivettiin esiin ja sitä alettiin toteuttamaan. Urut olivat valmiit vuonna 1959. Urkujen rakentamisessa oli neuvonantajana legendaarinen Albert Schweitzer, jonka merkitystä 1900-luvun Bach-kuvan rakentamisessa ja myös urkujenuudistusliikkeen alullepanijana ei voi aliarvioida. Divi Blasiin ”Bach-urkujen” sointi oli sinänsä tuttu: samaa sointia voi kuulla vaikkapa Helsingissä Meilahden kirkossa ja monissa muissakin Suomen kirkoissa, joihin rakennettiin 1950–1970-luvuilla tanskalaisen urkujenuudistusliikkeen mukaisia urkuja. 1900-luvun puolivälissä oli  päästy urkujenrakennuksessa siihen pisteeseen, että toteutettiin urkuja, joiden tekniset perusratkaisut olivat samoja kuin barokin aikana, mutta sointikuva muodostui oman aikansa esteettisistä arvoista käsin. Jos 1900-luvun puolivälin urkujen sointimaailma epäilemättä olikin erilainen kuin 1700-luvun, niin suurella hartaudella kuulijat konserttia kuuntelivat.

 

 

Divi Blasiin ”Bach-urut” 

 

Mühlhausenista Bachin matka jatkui Weimariin herttua Wilhelm Ernstin hoviurkuriksi. Virka oli taloudellisesti selvä parannus ja Weimarin hovissa hänellä oli paremmat mahdollisuudet säveltää. Velvollisuuksien takia hän sävelsi paljon urkumusiikkia. Bach lujitti nopeasti mainettaan niin urkurina, säveltäjänä kuin opettajanakin. Herttua Wilhelm ylensi hänet hovin konserttimestariksi 1715. 

 

 

Lasimaalaus kirkon etuosasta

 

Weimar on suurten saksalaisten runoilijoiden Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, säveltäjä Franz Lisztin ja Bauhausin kaupunki, mutta Bachista sieltä on vaikea löytää muuta kuin muistolaattoja talojen seinissä. Urkukonsertti oli Weimarin pääkirkossa Herder-kirkossa, joka oli remontissa. Kirkko oli auki yleisölle, mutta urut olivat puolittain peitetty pressulla. Ääni sentään tuli kohtuullisen hyvin pressunkin alta. Urut olivat Wilhelm Sauerin vuonna 2000 rakentamat ja ne jäljittelivät E.F. Walckerin vuonna 1907 rakentamia urkuja. Urkujen julkisivu oli taasen vuoden 1812 uruista.

 

 

Bachin Toccatan F-duuri jalkiosoolo menossa

 

Välit huononivat Bachin ja herttuan välillä nopeasti vuoden 1716 aikana. Se johtui ilmeisesti siitä, että Bach työskenteli myös herttua Wilhelmin veljenpojan, yhdessä Wilhelmin kanssa Saksin-Weimarin herttuakuntaa hallinneen herttua Ernst Augustin hovissa. Wilhelm ei hyväksynyt kaikkia Ernst Augustin toimia ja koska Bach osoitti tukevansa Ernst Augustia johti se huonoihin väleihin Wilhelmin kanssa.  Bach päätti karistaa Weimarin tomut jaloistaan ja hänen onnekseen Köthenin ruhtinas Leopold oli kuullut Bachia ja elokuussa 1717 ja hän nimitti Bachin kapellimestariksi Köthenin hoviin asianmukaisella reilulla palkankorotuksella varustettuna. Herttua Wilhelm ei kuitenkaan halunnut päästää Bachia pois Weimarista, vaan panetti tämän melkein kuukaudeksi putkaan.

 

 

Toritunnelmaa Weimarista

 

Ammatillisesti ja taloudellisesti Köthenin vuodet olivat Bachille erinomaista aikaa, mutta sitä ei kestänyt turhan kauan: puolisentoista viikkoa Bachin omien häiden jälkeen joulukuussa 1721 ruhtinas Leopold avioitui ja nopeasti kävi ilmi, että nuorikko ei ollut kiinnostunut musiikista tippaakaan. Myöhemmin Bach kutsui Leopoldin vaimoa Friedericaa  ”ei-muusaksi”. Myös Leopoldin kiinnostus musiikkiin väheni ja se oli osasyynä siihen, että Bach alkoi taas katsella uutta työpaikkaa.

 

 

Weimarin Bach-muistomerkki

Ajankohtaista

14.11.2017 Concert at the Mariinsky Concert Hall

Lue lisää

1.4.2016 New CD released: J.S. Bach. Organ Works Vol. 1

Lue lisää

25.4.2015 Concerts in Japan in May

Lue lisää

28.11. 2015. Jaakko Ryhänen ja Ville YLE TV 1:n Aamu-TV:ssä

Lue lisää

YL:n ensimmäiset joulukonsertit Helsingin Kallion kirkossa 7.12. klo 17.30 ja 20.00.

Lue lisää