BLOGI

Kirjoitan blogissani mietteitä monenmoisista asioista. Epäilemättä musiikki on tärkeässä osassa, mutta tuskinpa huomioimatta jäävät purjelaivojen pienoismallit, pihakottaraisen pesäpuuhat tai huristelut Keltaisella Kaunottarella. Saattaapa olla tarve kirjoittaa jostakin ajankohtaisesta asiastakin. Ja tietysti lupaan olla ahkera, ettei tulisi mahdottomia taukoja....

1.10. 2013 Bachin jalanjäljissä osa 1

Kesällä 2012 yhden Kallion kirkossa soittamani Bach-konsertin jälkeen kapusi urkuparvelle herrasmies, joka esitteli itsensä Heikki Peltolaksi. Hän kertoi kutsuvansa bussilastillisen ystäviään tutustumaan Bachille tärkeisiin kaupunkeihin. Kun hän kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä mukaan ja soittamaan seitsemässä Bachin kaupungissa oli myöntävä vastaus ilmiselvä. Matkaseuruetta täydensivät vielä urkuri Tiina Ilonen, joka soitti kanssani matkan huipentumassa eli päätöskonsertissa Leipzigin tuomiokirkossa ja Ylen ”Riston valinta” -ohjelmaa toimittava Risto Nordell. Jälkimmäinen sulattelee marraskuussa ohjelmissaan matkan kulttuuritarjontaa. 

 

 

Pyhän Katariinan kirkon Flentrop-urut

 

Teimme aluksi syrjähypyn Hampuriin ja sen Pyhän Katariinan kirkkoon. Bach ei koskaan Hampurissa työskennellyt, mutta soitti siellä 1720 puolituntisen improvisaation teemasta ”An Wasserflüssen Babylon” ja hämmästytti taidoillaan lähes satavuotiaan kirkon urkurin Johann Adam Reinckenin.  Bachin soittamat urut tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana, mutta kirkossa oli urkurakentamo Flentropin viime kesänä valmistuneet barokin tyyliin rakennetut upeat neljäsormioiset urut, jotka soivat katedraalissa mahtavasti.

 

 

Matkaseurue Eisenachissa

 

Varsinainen Bach-kierros alkoi luonnollisesti Eisenachista (vaikka ihan tässä esitellyssä järjestyksessä emme matkaa tehneetkään), missä Bach syntyi 1685. Hän jäi orvoksi 10-vuotiaana, jolloin hän muutti Ohrdrufiin isoveljensä luokse. Bachin synnyinkodista on Eisenachissa tehty Bachhaus-niminen museo. Aika pian kävi ilmi, että Bachista ei Eisenachiin, jos ei muuallekaan, ole jäänyt turhan paljon kouriintuntuvia muistoja. Museo toimii talossa, jonka on aikanaan oletettu olleen Bachin syntymäkoti, mutta nykyään arvellaan talon olevan viereisen kadun varrella sadan metrin päässä. Museo oli silti mukavasti suunniteltu ja siellä oli mielenkiintoisia soittimia ja pari huonetta oli sisustettu Bachin ajan tyyliin, jotka johdattelivat barokin ajan tunnelmaan.

 

 

Lüneburgin Furtwängler & Hammer -urut vuodelta 1931

 

Bach opiskeli Lüneburgissa Mikaelin-koulussa vuosina 1700–1702. Tuo aika kuului niihin harvoihin vuosiin, jolloin Bach oli edes vähän pitempään poissa Keski-Saksan alueelta. Kerrotaan, että Bachilla oli kaunis sopraanoääni ja hän ansaitsi opiskelurahaa laulamalla valikoidussa koulun aamujumalanpalveluskuorossa. Naisethan eivät tuohon aikaan saaneet laulaa kirkkokuorossa. Bach lauloi Mikaelinkirkossa, joka näyttää siltä, että se pian romahtaa kasaan. Edestä katsottuna urut olivat kuin Pisan torni, mutta eräs matkalaisista testasi puhelimen vatupassilla ja onkin niin, että urut ovat aivan vaaterissa, mutta kirkko on vino! Kaupunki on nimittäin rakennettu – ei kuten Turku saven – vaan suolan päälle ja se aiheuttaa Turusta tutun vajoamisilmiön. Itse urut oli rakennettu 1930-luvulla barokkityyliseksi soittimeksi siten, miten saksalainen urkujenuudistusliike aikakauden urut näkivät. Jos soitin ei meidän aikamme mielestä aivan barokkisoitin olekaan, niin hyvältä ja selkeältä se silti kuulosti. Kirkon pihalla oli hieman totutusta poikkeava patsas, joka esitti nuorta solakkaa Bachia.

 

 

Lüneburgin vajoava kirkko (vertaa pylväiden ja penkkien suhdetta) ja Bach-patsas

 

Kesällä 1702 Bach oli käynyt koulua kaksi ylimpää luokkaa ja hän alkoi etsiä itselleen ensimmäistä työpaikkaa. Bach viivähti hetken lakeijana ja viulistina Weimarin hovissa vuonna 1703, mutta jatkoi lähes saman tien matkaansa Arnstadtiin ja Uuden kirkon urkuriksi, missä hän aloitti elokuussa 1703. Arnstadtin aika on jäänyt historiankirjoihin lähinnä muiden tapahtumien kuin musiikin takia. Bach muun muassa nahisteli torilla fagotinsoittaja Geyersbachin kanssa kutsuen tätä ”nahkafagotistiksi” ja asiakirjojen mukaan hänellä oli jatkuvia vaikeuksia pitää kuorolaisia kurissa. Kuuluisin Arnstadtiin liittyvä tarina on epäilemättä Bachin matka Lyypekkiin kuuntelemaan suurta mestaria Dietrich Buxtehudea. Matkaa oli 400 kilometriä, jonka Bach kuulemma taivalsi jalan. Eipä ihme, että hänelle myönnetty neljän viikon vapaa venähti neljän kuukauden mittaiseksi. Oma loma tuskin paransi Bachin suhdetta esimiehiinsä ja hän olikin monien valitusten kohde: häntä muun muassa syytettiin seurakunnan hämmennyksiin saattavista liian kiemuraisista virsisäestyksistä. 

 

 

Bach-kirkon Johann Friedrich Wender -urut vuodelta 1703

 

Arnstadtissa vierailimme juuri Uudessa kirkossa, mikä nykyään on nimetty Bach-kirkoksi. Nyt pääsimme soittamaan ja kuulemaan Bachin urkusointia. Urut ovat nimittäin restauroitu takaisin vuoden 1703 asuun, joten ne kuulostivat siltä mitä Bachkin aikanaan kuuli. Urut olivat hauskasti aivan korkean kirkon katon rajassa ja niiden alapuolelle oli piilotettu puisen verhon taakse paljon uudemmat ja isommatkin urut, mitä alhaalta ei voinut arvata. 

 

 

Totinen torvensoittaja

 

Ajankohtaista

14.11.2017 Concert at the Mariinsky Concert Hall

Lue lisää

1.4.2016 New CD released: J.S. Bach. Organ Works Vol. 1

Lue lisää

25.4.2015 Concerts in Japan in May

Lue lisää

28.11. 2015. Jaakko Ryhänen ja Ville YLE TV 1:n Aamu-TV:ssä

Lue lisää

YL:n ensimmäiset joulukonsertit Helsingin Kallion kirkossa 7.12. klo 17.30 ja 20.00.

Lue lisää