BLOGI

Kirjoitan blogissani mietteitä monenmoisista asioista. Epäilemättä musiikki on tärkeässä osassa, mutta tuskinpa huomioimatta jäävät purjelaivojen pienoismallit, pihakottaraisen pesäpuuhat tai huristelut Keltaisella Kaunottarella. Saattaapa olla tarve kirjoittaa jostakin ajankohtaisesta asiastakin. Ja tietysti lupaan olla ahkera, ettei tulisi mahdottomia taukoja....

Voice of Finland, sankaritenori Railio ja Michael Monroe

Hoidetaanpa nyt tämäkin urputus pois alta ennen joulualennusmyyntejä. KIDSingiin verrattuna Voice of Finland on tietysti toisenlainen kilpailu, koska siinä kilpailevat aikuiset, monet heistä jo melko varttuneita, hyviä ja kokeneita laulajia. Samaa kilpailuissa on peruslähtökohta, että kilpaillaan hetkestä auringossa eli levytyssopimuksesta. Logomo on kiva paikka ja hauskaa oli kuten aina Musiikkikoulu Ilosen (www.musiikkikouluilonen.fi) järjestämillä reissuilla. Näkyvyys (ja saundit) ovat kotiteeveen ääressä paremmat, koska laulajat seisoivat pikku-ukkoina pääsääntöisesti ensin aivan lavan takaosassa ja sitten kappaleen lopussa lampsivat kuin catwalkia pitkin lavan etuosaan. Mutta onhan live-tunnelma aivan omansa, meno oli hyvää ja kaikkia kannustettiin tasapuolisesti. Axl Smith juonsi hommaa juohevasti etiäpäin. Valitettavasti hän pilasi tekemänsä hyvän vaikutelman lopussa (kun suora lähetys oli jo ohi), kun hän rupesi kertomaan typerää kaksimielistä vitsiä yleisölle, josta varmaan 40% oli alaikäisiä ja aikuisistakin varmasti 98% selvin päin eli ei naurattanut ketään. Hyihyi! 

 

Loppujen lopuksi Antti Railio voitti koko homman. Railio, joka on aivan ”oikea” tenori, mutta joka jostain syystä lauloi monet piisit kummallisella sivukrahinalla. Sillä tekniikalla ei äänelle voi luvata kovin pitkää käyttöikää. Joka tapauksessa äänessä on niin aito tenorisävy, että jo muutaman vuoden opiskelulla hän valloittaisi oopperamaailman. Jonkun pitäisi kertoa Railiolle, että hyvä tenori tienaa kevyesti enemmän kuin keskiverrosti kuuluisa rock-laulaja ja ”sankaritenori” saman kuin se kuuluisa rock-laulaja ja elämäkään ei ole niin kuluttavaa. Mutta totta kai rokkenrolli on rokkenrollia.

 

Kummityttöni Aino halusi Michael Monroelta nimmarin (olihan Monroe Hanoi Rocksin aikoina 30 vuotta sitten kysynyt Ainon iskältä kelloa) ja saikin sen melkein 40 minuutin jonottamisen jälkeen ja ei voi kuin kehua Monroen kärsivällisyyttä, kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä. Niin hyvin hän jaksoi kirjoittaa nimmareita ja olla valokuvassa milloin äidin, milloin tyttären kanssa. No vaikuttaahan hän aina välillä vähän hörhöltä, mutta - kehtaako tätä edes sanoa – on sillä sydän paikallaan. Ja sitä paitsi: kun olen joskus osunut katsomaan American Idolsia, niin Steven Tyler, joka sentäs istuu Jennifer Lopezin vieressä, näyttää usein siltä kuin hän olisi aivan omissa maailmoissaan. Tai ehkä se johtuu nimenomaan JLo´sta. Monroe oli ohjelmassa sentään hereillä koko ajan, mutta hän istuikin Paulan vieressä…

 

 

Muuten: jos olette joskus nähneet Michael Monroe Bandin lavalla niin tiedätte mitä on, kun bändi näyttää ja kuulostaa todella hyvältä ja virtaa riittää, vaikka ikääkin on ukkojen mittarissa jo muutaman Ladan verran. Kyllä esimerkiksi jotain samanikäisten äijien Mötley Crüe, jota käväistiin katsomassa Kipparin kanssa viime kesänä, vaikuttaa Tommy Leetä lukuun ottamatta paljon väsyneemmältä. Erityisesti Vince Neil (joka lauloi yllättävän hyvin) näyttää pöhöttyneeltä metsien veljeltä, jonka olisi painajaisissakin vaikea kuvitella hengailevan Playboy-tyttöjen kanssa, ellei hän olisi yhtyeen - joka ylpeilee olevansa ”the world´s most notorious band” - laulaja. Kappaleet ovat kyllä rautaa. Mutta ovat Monroen bändin pojat pikkaisen paremmassa tikissä. Ei ole pelkästään rillattu…

Ajankohtaista

14.11.2017 Concert at the Mariinsky Concert Hall

Lue lisää

1.4.2016 New CD released: J.S. Bach. Organ Works Vol. 1

Lue lisää

25.4.2015 Concerts in Japan in May

Lue lisää

28.11. 2015. Jaakko Ryhänen ja Ville YLE TV 1:n Aamu-TV:ssä

Lue lisää

YL:n ensimmäiset joulukonsertit Helsingin Kallion kirkossa 7.12. klo 17.30 ja 20.00.

Lue lisää